Huhti- toukokuussa, kun räystäät tippuvat ja lumet väistyvät, heräävät mansikat talviunestaan. Pellot harjataan menneen vuoden lehdistä, taimet kitketään, lannoitetaan ja kastellaan. Mansikat herätellään kesän kasvukauteen tarjoamalle niille parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet.

Kesäkuussa valkeat kukkaset valtaavat mansikkamaan. Päivisin herkät kukat kylpevät pohjolan valossa, mutta öisin niitä uhkaavat pohjoisen hallayöt ja pakkasukon purema. Kesäkuu onkin hallavahdin unettomien öiden aikaa. Hallan tuntee tulevan, kun usva nousee ja noidat keittävät huttua Leppäveden rannoilla. Tuolloin lämmin järvivesi sadetetaan pelloille mansikankukkien suojaksi. Luonnon kierto lämpimien kesäpäivien ja kylmien öiden pohjolassa käy viljelijälle tutuksi.

Heinäkuussa Ruusulan mansikat kypsyttävät makeat marjansa. Aamuvarhain, kun kaste tipahtelee lehdiltä, lähtevät poimijat pellolle korjaamaan tuoretta satoa. Aamun raikkaat mansikat löytävät tiensä koreihin ahkerien ja tarkkojen käsien kautta. Ne päätyvät kesäpäivän iloksi, kakun koristeeksi ja talvipäivien piristykseksi pakkaseen. Itsepoimijat noutavat retkellään tuoreet marjat suoraan Ruusulan pelloilta. Illalla tyhjät mansikkarivit jäävät kasvattamaan uutta satoa ja kesäillan aurinko kypsyttää marjat uuteen päivään.

Elokuussa Jaakko on jo heittänyt kylmän kiven järveen ja syksy tekee tuloaan. Mansikanlehdet lakastuvat kuulaina syyspäivinä ja pellot kylpevät mukana ruskan väriloistossa. Syksy valmistelee seuraavan vuoden satoa, kun taimien kätkössä kehittyy seuraavan vuoden sato uusien kukka-aiheiden muodossa.

Talvella säilötyt makeat mansikat heräilevät säilöistään. Ne tuovat kesän maun keskelle kylmää kaamosta. Taimet viihtyvät parhaiten paksun lumipeitteen alla jääpoltteelta suojassa. Myyrien tihutyöt jäävät kevääseen saakka viljelijälle arvoitukseksi. Talven haasteista selvittyään alkaa taas uusi mansikkakesä.